Pitkän iän salaisuus löytyy yksinkertaisista asioista, jotka a) eivät maksa paljon b) ovat (lähes) kaikille mahdollisia c) nostavat elämänlaatua tässä ja nyt. Netflixin sarja Siniset vyöhykkeet ja pitkän iän salaisuudet inspiroivat kirjoittamaan tästä kiinnostavasta ja meitä kaikkia koskevasta aiheesta. Kukapa ei haluaisi elää mahdollisimman pitkään (satavuotiaaksi!) terveenä ja hyvinvoivana? Nyt kerron teille muutamia salaisuuksia sovellettuna Suomen oloihin.Spoiler alert! Jos et ole katsonut minisarjaa vielä, mutta haluat katsoa, tiedoksi: tässä postauksessa muutamia asioita suoraan sarjasta, ja osa omaa pohdiskelua. En siis paljasta kaikkia sarjan salaisuuksia.
Pitkän iän salaisuus ja siniset vyöhykkeet – mitä nämä vyöhykkeet ovat?
Siniset vyöhykkeet ovat alueita, joissa väestö elää muuta maailmaa keskimääräistä pidempään ja keskimääräistä terveempänä. Näiltä alueilta löytyy enemmän 100-vuotiaita kuin mistään muualta maailmasta. Siniset vyöhykkeet sijaitsevat lähes jokaisessa maailman kolkassa ja niitä on alunperin viisi:
- Okinawa Japanissa
- Ikaria Kreikassa
- Sardinia Italiassa
- Nicoya Costa Ricassa
- Loma Linda Kaliforniassa
Blue Zones -tutkija Dan Buettner on nimennyt Singaporen uudeksi moderniksi siniseksi vyöhykkeeksi, eli alueita on nyt yhteensä 6.
Tässä ensimmäisenä mainitsen kolme salaisuutta, joita minisarjassa ei mainittu suoraan, mutta ovat hyvin merkityksellisiä pitkäikäisyydelle:
Lempeän ilmaston ja auringonvalon vaikutus pitkäikäisyyteen
Kaikki sinisten vyöhykkeiden alueet sijaitsevat kaukana kylmästä Pohjolasta. Olisiko pitkällä ja pimeällä talvella vaikutusta siihen, ettei täältä pohjoisesta löydy pitkäikäisten keskittymiä?
Lämmin ilmasto mahdollistaa ympärivuotisen viljelyn. Lähes kaikilla alueilla pitkäikäisillä oman kasvimaan ja puutarhan hoito tai maanviljely kuuluu päivittäisiin puuhiin. Oma maa tuottaa ravitsevaa kasvisruokaa ja kasvimaata hoitaessa saa monipuolista hyötyliikuntaa. Mikä voisi olla parempaa?
Kaikki siniset vyöhykkeet sijaitsevat melko lähellä päiväntasaajaa, joten aurinkoa riittää. Auringonvalolla on tutkitusti vaikutusta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Se on mm. paras luonnollinen D-vitamiinin lähde, se edistää serotoniinin tuotantoa ja vaikuttaa mielialaa kohentavasti sekä säätelee melatoniinin tuotantoa parantaen unenlaatua.
Vinkit Suomen oloihin:
- D-vitamiini: Suomessa D-vitamiinia syntyy ihossa vain loppukeväästä syksyyn, joten D-vitamiinin saaminen purkista on meille todella tärkeää. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joten kannattaa suosia öljypohjaisia valmistetia tai nauttia vitamiinipilleri hyviä rasvoja sisältävän aterian yhteydessä.
- Auringonvalo: Loppukeväästä syksyyn kannattaa hyödyntää luonnollista auringonvaloa D-vitamiinipillerin lisäksi. Parasta olisi saada annos hyvää tekevää valoa heti aamusta kännykän tai muun ruudun tuijottelun sijaan. Auringonvalosta kannattaa nauttia aamusta vähintään 15 minuuttia ilman aurinkovoiteita ja ilman aurinkolaseja, ja mieluiten niin, että mahdollisimman paljon ihoa olisi paljaana.
- Oma (mini)kasvimaa: Jos sinulla on mahdollisuus perustaa kasvimaa tai vaikkapa yhden ruukun yrttitarha omalle pihalle tai parvekkeelle, kannattaa tehdä se! Suomen lyhyestä kasvukaudesta kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Ja semi syvällisesti ajateltuna puutarhanhoito opettaa elämästä hyvin paljon, kuten alla oleva esimerkki paljastaa.
Oma käytäntöni: Syön läpi vuoden D-vitamiiniä purkista vaihtelevasti 50 tai 100 mikrogrammaa päivittäin. Ravinnosta en juurikaan D-vitamiinia saa, sillä en syö kovin paljon kalaa. Sieniä syön jonkin verran, varsinkin syksyisin, mutta niistä saatava D-vitamiini on D2-muodossa, ja tarvitsemme D3-vitamiinia. Olen joskus käynyt mittauttamassa D-vitamiinitason ja se on ollut hyvällä tasolla tällä määrällä D-vitamiinilisää.
Lisäksi olen kolmen vuoden ajan toukokuusta elokuuhun pyrkinyt syömään aamupalan ulkona, lähes säällä kuin säällä (pilviselläkin säällä saa auringon hyviä vaikutuksia). Ensimmäiset noin 5 minuuttia istuskelen kasvot aurinkoon päin ilman aurinkolaseja ja pyrin pitämään oman pienen hiljentymishetken. Tämä on mahdollista silloin, jos lapset syövät aamupalan sisällä 🙂 Kun aamu alkaa näin rauhallisesti kännykän räpläämisen sijaan, pysyn virkeämpänä ja levollisempana koko päivän. Tällä rutiinilla on ollut merkittävä positiivinen vaikutus kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä pidempiä aamuhetkiä aion pitää. Nyt olen jo onnistunut venyttämään hetkiä 30 minuuttiin. Vain minä ja aurinko.
Olen kaukana viherpeukalosta, enkä ole saavuttanut vieläkään tavoitettani omasta söpöstä kasvimaasta. Meillä on neljä viljelylaatikkoa, joista yhteen istutin viitisen vuotta sitten ananasmansikoiden taimia ja toiseen minttua. Nämä ovat voimissaan edelleen. Kaksi muuta viljelylaatikkoa rehottavat boheemisti, muutama taimi persiljaa ja syötäviä orvokkeja joukossa. Keväisin kuopsuttelen maata ja haaveilen unelmien kasvimaasta – unelmointi on ihanaa, ja takuulla vaikuttaa positiivisesti pitkäikäisyyteen. Sitten tulee pettymys: en tänäkään vuonna jaksanut panostaa puutarhaan ja hyväksyminen: puutarhanhoidon sijaan keskityin omaan ja perheen hyvinvointiin muulla tavoin. Ja sen jälkeen kiitollisuus: Muutamat kymmenet ananasmansikat joita poimin kesällä jugurtin päälle ja villiintynyt minttu, josta riittää teetä pitkälle syksyyn, tuottavat suurta iloa.
Yhteys luontoon säilyy läpi elämän
Sinisten vyöhykkeiden asukkailla tuntuu olevan vahva luonnollinen yhteys luontoon. Ei tarvitse erikseen ”mennä kävelylle luontoon”, sillä luonto on päivittäisten askareitten tapahtumaympäristö: puutarhan hoitoa, ruoanvalmistusta, jopa ruoan nauttimista ulkoilmassa – läpi vuoden. Pitkäikäisyyden yksi salaisuuksista on siis päivittäinen puuhastelu ja kävely luonnossa.
Siniset vyöhykkeet ovat Loma Lindaa lukuunottamatta maaseutumaisia kyliä, joissa asutaan vaatimattomissa oloissa pienissä taloissa. Taloa ympäröivästä luonnosta tulee oman kodin jatke, pysytään luonnollisesti osana luontoa.
Meillä Suomessa on hyvät edellytykset vahvistaa yhteyttä luontoon läpi elämän. Meidän täytyy ”mennä luonnon luokse”, jos emme asu maaseudulla tai luonnon ympäröimänä, mutta se ei ole koskaan kaukana; jokaisessa kaupungissa ja kylässä on vehreää luontoa, puistoja ja metsiä, joissa voimme herätellä ja vahvistaa yhteyttä luontoon.
Vinkit Suomen oloihin:
- Hidasta: Juoksulenkki metsässä airpodit korvilla on sekin jo erinomainen startti, mutta syvempään yhteyteen pääsee, kun hidastaa tahtia ja antautuu kaikilla aisteilla luonnon lumoihin. Luonnossa hitaasti tallustelen ja välillä pysähdellen ehtii tarkkailla yksityiskohtia, tunnustella sammalta, kaarnaa, kiveä, ja hengittää syvään luonnonvoimaa.
- Puuhastele: Kuten sinisten vyöhykkeiden pitkäikäiset, mekin voimme puuhastella luonnossa keväästä syksyyn villiyrttejä, marjoja ja sieniä poimien. Meillä on täällä niin käsittämättömän upeaa ravitsevaa ravintoa ilmaiseksi, etten meinaa aina käsittää, miten onnekkaita olemme. Puhdasta, hyvää tekevää ruokaa suoraan metsästä! Ja samalla, kun yrttejä, marjoja ja sieniä keräilemme tulee hyötyliikuntaa aivan huomaamatta.
Oma käytäntöni: Löysin yhteyden takaisin luontoon melko myöhään, oikeastaan vasta nyt nelikymppisenä. Alle kouluikäisenä olin aivan luonnonlapsi: paljain varpain ulkona, luonto oli paras leikkikenttä ihmetellä, ihastella, askarrella ja höpötellä puille. Pikku hiljaa yhteys luontoon katosi, ja minusta tuli luonnossa kuulokkeet korvilla lenkkeilevä suorittaja.
Syvän luontoyhteyden löytyminen edellytti kokonaisvaltaista tahdin hidastamista, hiljentymistä, useiden vuosien henkistä taivallusta läpi synkän metsän. Kunnes vihdoin – ekspressiivisen taideterapian opintojen myötä – sisäinen lapseni uskalsi tulla ulos leikkimään, luonto auttoi minua villiintymään. Samalla, kun omia solmuja avautui, yhteys luontoon vahvistui ja aloin muistaa, kuka todella olen, ja mikä on minulle tärkeää. Palasin takaisin juurilleni, metsään.
Kotiseutu, juuret ja perinteet – slow living
Tästä päästään sopivasti kolmanteen tekijään, joka myötävaikuttaa pitkäikäisyyteen. Sinisten vyöhykkeiden asukkaat asuvat läpi elämän synnyinseudullansa, perinteistä kiinni pitäen. Perinteet liittyvät mm ruoanvalmistukseen, ruoan syöntiin, luonnon lääkintään, työhön sekä laajemmin elämäntapaan ja arvoihin.
Ei hötkyillä ja stressata liikaa, elämästä osataan nauttia, vaikka töitäkin tehdään vielä 80- ja 90-vuotiaana. Työt ovat päivittäisiä arkiaskareita – eläinten ja kasvimaan hoitoa, viljelyä, ruoanlaittoa, yrttien keruuta, käsitöitä, joita samoilla seuduilla on tehty jopa vuosisatoja.
Miten hyvää tekeviä kansanperinteitä voi ylläpitää, kun länsimainen moderni kulttuuri valtaa alueita?
Okinawan ja Nicoyan siniset vyöhykkeet ovat vaarassa kadota kokonaan. Alue on muuttunut vuosikymmenten saatossa valtavasti: on pikaruokapaikkoja ja kauppakeskuksia. Alueella kasvavat lapset syövät ultraprosessoitua ruokaa, ja esimerkiksi Okinawassa on enemmän liikalihavuutta kuin missään muualla Japanissa. Tuttu tarina, vai mitä?
En yhtään ihmettele, miksi Italiassa 1980-luvulla startattu Slow Food -liike pikaruokakulttuuria vastaan ja siitä levinnyt laajempi Slow Living -aate on herännyt voimakkaasti henkiin 2000-luvulla. Kukapa ei olisi viime vuosina haaveillut omasta mökistä ja perunamaasta 🙂
Downshifting, slow living, homesteading, jopa home schooling – kaikki nämä ovat osa laajempaa hiljalleen leviävää arvomaailman muutosta. Hyvin kärjistetysti: hypätään pois oravanpyörästä, ylikuluttamisesta, luontoa kuormittavasta elämäntavasta ja palataan juurille nykyteknologian mahdollistamana. Eletään siis osittain hyvin modernisti digiajan mahdollisuuksia hyödyntäen, mutta kuitenkin lähellä luontoa. Ruokaa tehdään rakkaudella, oikeista raaka-aineista. Mietitään minkälaista ravintoa – niin fyysistä kuin henkistä – kulutetaan. Tähän arvomaailmaan ei kuulu Pizza Hutit ja Mäkkärit, eikä pikamuodin shoppailu.
Harvalle meistä on mahdollista eikä kaikilla meistä ole haluakaan hypätä oravanpyörästä täysin toisenlaiseen elämään. Kokonaisvaltainen Slow living on maalattu melko idylliseksi sosiaalisen median puolella, vaikka totuus on se, että hidas elämäntapa on myös täynnä työtä. Tosin työtä, joka on itselle merkityksellistä, omien arvojen mukaista, kuten Siniset vyöhykkeet – minisarjasta voi todeta. Miten tällaista merkityksellistä arvojen mukaista elämää voisi elää nykyisessä maailmantahdissa? Miten voisi hidastaa, ”palata juurille” ja elää perinteitä ja luontoa kunnioittaen, kun tahti tuntuu vain kiihtyvän ja välillä maailmanmeno on aivan pökerryttävää (ja ahdistavaa 🙁 )?
Vinkit Suomen oloihin:
- Slow moments: hidastamista voisi ajatella aluksi harrastuksena. Otetaan päivästä vaikkapa tunti tai tunti jaettuna lyhyempiin pätkiin, jonka pyhitämme vain itsellemme. Mikä on juuri sinulle parasta hiljentymistä ja hidastamista? Onko se pieni kävely luonnossa, meditaatiohetki sohvalla, muutama joogaliike matolla, kirjan lukemista tai inspiroivien lehtien selailua? Voisiko se olla myös free flow -kirjoittamista, jossa sanat virtaavat paperille ajattelematta? Tosin joskus sanoja ei tule, joten voisikin tarttua kyniin ja piirtää jotakin – aivan ilman tavoitetta, antaa olotilan johdatella kynää paperilla sen kummemmin sitä miettimättä. Laskeudutaan kehoon, pois mielestä myös vaikkapa tanssien tai ihan vaikka paikoillaan hyppien. Hidastaminen ei siis tarkoita pelkästään sitä, että pysähdytään paikoillemme, vaan myös sitä, että annetaan mielelle breikki ja tunnustellaan, miltä omassa kehossa tuntuu.
- Slow food: Paluu juurille voisi tarkoittaa pienessä mittakaavassa myös slow food -tyyliin valmistettua ja nautittua ateriaa viikonloppuna. Onko lähellä toria tai maatilapuotia, josta voisi hakea aterian raaka-aineita? Voisimme suosia whole foods tyyliin tuoreita kasviksia ja hedelmiä sekä aineksia, joiden tuoteselosteessa on vain muutama ainesosa, jotka tunnistamme (tai jotka isoäitikin olisi tunnistanut :). Voisimme valmistaa lapsuuden lempiruokia. Jos perinteinen suomalainen ruoka ei inspiroi, lähtisin hakemaan vaikutteita Italian ja Kreikan suunnalta. Välimeren ruokavalio sesongin mukaisesti sovellettuna Suomen oloihin on erinomainen lähtökohta pitkäikäisyyden tavoitteluun.
- Slow media: hidastaminen voi myös yksinkertaisesti olla sitä, ettei käytetä liikaa ”pikaruoka”medioita, kuten TikTokia, Instagramia, YT shortseja ja mitä näitä nopean dopamiinin medioita nyt on. Voisi asettaa selkeitä päivittäisiä aikarajoja sovelluksille, voisi pyrkiä vaientamaan päivittäistä mediahälyä ja etsimään sisältöä, joka rauhoittaa ja antaa tilaa omille ajatuksille. Slow media antaa voimavaroja, ei kuluta niitä.
Oma käytäntöni: Veikkaan, että suurin osa meistä elää busy living ja slow living välimaastossa, tasapainoillen. Näin myös minä teen. Aina ei todellakaan ole mahdollista hidastaa kunnolla, mutta pyrin pitämään kiinni päivittäisistä hiljentymishetkistä.
Erityisherkkänä tarvitsen paljon hiljaisuutta hermoston tasapainottamiseen, ja parhaiten tämä onnistuu yksin luonnossa. Äänenvaimennuskuulokkeet korvilla pystyn luomaan oman hiljaisen hidastamishetken myös kotona. Free flow -kirjoittaminen on yksi suosikkitavoistani, myös leipominen, rauhalliset kahvi- ja lukuhetket sekä kaikenlainen luova puuhastelu, jossa pääsen hyvää tekevään flow-tilaan. Teen töitä kotitoimistolla, ja pidän 45-60 minuutin välein vähintään 5 minuutin breikin. Joskus kehoni kaipaa ravistelua tai hyppelyä, toisina hetkinä teen ohjatun meditaation tai vain lojun lattialla. Olen löytänyt uudestaan piikkimatolla lojumisen – se tekee niin uskomattoman hyvää stressin ja kuormituksen hallintaan. Tästä vuoden alun postauksesta voit lukea lisää oivalluksiani hidastamisesta ja slow flow:sta.
Ehkä joku päivä saavutan myös kokonaisvaltaisemman Slow living -unelmani, jossa asumme vanhassa puutalossa luonnon keskellä, hoidan puutarhaa ja kasvimaata, puuhastelen luonnossa, villinä ja vapaana taiteillen ja auttaen muita voimaan paremmin. Toivottavasti ei tarvitse odottaa mummoikään asti ennen kuin tämä unelma toteutuu!
Pitkän iän salaisuus ♡
Pitkän iän salaisuus koostuu useista tärkeistä elämän osa-alueista, jotka kaikki ovat sopivassa tasapainossa: ravinto, liikunta, elämän arvot ja asenteet, perhe ja yhteisö. Siniset vyöhykkeet opettavat meille sen, että kokonaisuus ratkaisee. Uskon, että ilmankin ympärivuotista lempeää ilmastoa voimme Suomen oloissa saavuttaa pitkäikäisyyttä. Ehkäpä se vaatii muutoksia – muttei elämää tarvitse täysin mullistaa sen vuoksi. Hyvin pienilläkin ja lyhytkestoisilla arjen teoilla voi parantaa hyvinvointia ja tavoitella pitkää, hyvää, tervettä elämää.
IIN -health coach koulussa – josta valmistuin 2015 – korostettiin Siniset vyöhykkeet -minisarjan tavoin tasapainoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tuli ihan itsekin testattua opiskelujen aikana 2014-2015, ettei lehtikaalin ja spirulinan syöminen pelkästään auta, kun elämässä on paljon stressitekijöitä. Itse asiassa lempeämpi suhtautuminen ruokaan auttoi enemmän. Ja lempeämpi suhtautuminen itseeni ja elämään ylipäänsä. Jos haluat tietää, minkälaisessa tasapainossa elämäsi osa-alueet ovat tällä hetkellä, testaa tätä helppoa IIN Circle of Life -työkalua:
IIN-sivuille Circle of Life -työkaluun
Olisi ihana kuulla, oletko katsonut Siniset vyöhykkeet ja pitkän iän salaisuudet -minisarjan jo? Jos olet, mitä mieltä olit siitä?
♥ Tiina
ps. Kuvituskuvina isäni ottamia kuvia 1980-luvulla 🙂 Ensimmäisessä kuvassa isoäitini, muissa kuvissa maisemia reissuilta, villi ja vapaa pikku-Tiina sekä ihanaa perhettäni♡
Vastaa